Kuljen, raunioitteni maassa.
Liekit tietäni valaisee.
Mustat korpit huutaa taivaalla.
Kalpea aamu alkaa sarastaa.
Nostan kasvot kohti valoa,
Kohti avaruutta.
Silmäni avautuu.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.
Huomaan kuinka kaunis se on.
Miksi koskaan halusinkaan täältä pois.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.
Niin paljon se ehkä vielä antaa vois.
Polku kivinen erkanee tiestä.
Mietin, minne se minut veis.
Oisko siinä nyt mahdollisuus,
Vai ehkä vain uusi onnettomuus.
Tienviitat on katkenneet,
Varmuutta ei ole.
Täytyy vain uskaltaa.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.
Huomaan kuinka kaunis se on.
Miksi koskaan halusinkaan täältä pois.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.
Niin paljon se ehkä vielä antaa vois.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.
Huomaan kuinka kaunis se on.
Miksi koskaan halusinkaan täältä pois.
Alla mahtavan taivaan,
Seison, katson tätä maailmaa.