Kivenmurusia kengän alla
ja hiuksiin sataa vanhat maalit
talostasi joista toisenlaista tehdään
Luulin meneväni keskustaan,
mut oikeesti mä vajoan
hiekkaan jota vielä kaksin käsin kauhon
Viime kesä, toissa kevät samalla paikalla
Tulit mun luo rappusia, olin sun ainoa
Nyt pyydän viimein anteeksi
Olen niin pahoillani
kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla
Nyt viimein tunnen itseni
Sanon sua rakkaaksi,
mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla
Jos joku huomaisi mun haurauden,
se vaihtais jalkakäytävää
ettei säröistäni saisi turhaan haavaa
Viime kesä, toissa kevät samalla paikalla
Tulit mun luo rappusia, olin sun ainoa
Nyt pyydän viimein anteeksi
Olen niin pahoillani
kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla
Nyt viimein tunnen itseni
Sanon sua rakkaaksi,
mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla
Anteeksi etten meihin oppinut luottamaan
Anteeksi, se etten lähtenyt samaan suuntaan
Anteeksi, se että jäin roikkumaan eilisiin aina
Nyt pyydän viimein anteeksi
Olen niin pahoillani
kun kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla
Nyt viimein tunnen itseni
Sanon sua rakkaaksi,
mutta kukaan ei kuule, kukaan ei kuule
Albertinkadulla