junan ääni on kirkas ja lohdullinen
sä oot kotona nyt ja mä en
aamu laahautuu eteenpäin vavahdellen
ja mä en nää
ostan lipun ja meen minne sanotaan
joku rapisuttaa eväspapereitaan
asfaltti kiiltää kuin palaisi maa
ja mä en nää
mut jos osaisin olla kuin ihmiset on
jos osaisin olla hyvin
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin
ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan
voi mä poistaisin pimeen
vaihtaisin nimee
mä kauheudet löisin
mä söisin sun suruista puolet
ainakin puolet
vaunun lattia tahmee ja sotkuinen
sä oot kotona nyt ja mä en
mullon laukussa kirja ja lapanen
mä en nää
luen lehden, en tajua sanaakaan
ympärillä muut jatkavat maailmoissaan
kuten ennenkin, ja mä tuijotan vaan
ja mä en nää
mut jos osaisin olla kuin ihmiset on
jos osaisin olla hyvin
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin
ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan
voi mä poistaisin pimeen
vaihtaisin nimee
mä kauheudet löisin
mä söisin sun suruista puolet
ainakin puolet
ja mä kuulen sun äänen
se niin kuulaana soi
ja vielä mä maailman toiseksi taion
kohtaan sut jossakin ja silloin aion
vain suudelmin sun huulet valella
ja tuulet palella ei
jos osaisin olla kuin ihmiset on
jos osaisin olla hyvin
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin
ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan
voi mä poistaisin pimeen
vaihtaisin nimee
mä kauheudet löisin
mä söisin sun suruista puolet
ainakin puolet
kaikki sun huolet
ainakin puolet