En koskaan uskonut että kuolen yksin
Minä olin kovin nauraja kuka olisi uskonut?
Minä jäljitän johdon takaisin seinään
Ei ihme että sitä ei oltu kyketty ollenkaan
En pitänyt kiirettä, kiirehdin
Valinta oli minun, en ajatellut tarpeeksi
Olen liian masentunut jatkaakseni
Sinä kadut kun minä olen poissa
En koskaan valloittanut, tulin vain harvoin
Kuusitoista vain lupasi parempia päiviä
Päiviä joina tunsin että olin vielä elossa
Emme voineet odottaa että pääsemme ulos
Maailma oli leveä, liian myöhäistä yrittää
Kiertue oli ohi, olimme selvinneet
En voinut odottaa kunnes pääsin kotiin
kuluttamaan aikaa yksin omassa huoneessa
En koskaan uskonut että kuolen yksin
Vielä toiset kuusi kuukautta, olen tuntematon
Annan kaikki minun tavarat, kaikille ystävilleni
Et koskaan astu huoneeseeni jalallakaan
Sinä suljet sen, laudoitat sen
Muista se aika kun läikytin kupin
Omenamehua hallissa
Kerrothan äidille että tämä ei ollut hänen syytään
En koskaan vallannut, silloin kun sinä tulit
Kuusitoista vain lupasi parempia päiviä
Päiviä joina tunsin että olin vielä elossa
Emme voineet odottaa että pääsemme ulos
Maailma oli leveä, liian myöhäistä yrittää
Kiertue oli ohi, olimme selvinneet
En voinut odottaa kunnes pääsin kotiin
kuluttamaan aikaa yksin omassa huoneessa
En koskaan vallannut, silloin kun sinä tulit
Huominen tuo tullessaan parempia päivä
Päivinä kun voin vielä tuntea olevani elossa
Kun en malta odottaa ulos menoa
Maailma on leveä, aika kuluu
Kiertue on ohi, olen selvinnyt
En voinut odottaa kunnes pääsin kotiin
kuluttamaan aikaa yksin omassa huoneessa