Hiljaa makaan kuivilla lehdillä,
Jotka metsä on minulle levittänyt.
Tunnen tuskin sydämen lyöntiä,
sitä, kuinka elämä vähitellen kaikkoaa.
Voimattomia ovat sielu ja raajat,
Laaja tyhjyys nielaisee minut.
Kunnes unen makea raskaus
Tuo sielulleni rauhan.
Oliko se veri haavoistani,
Joka iski elämän kivun syvälle.
Vaiko vain auringon puna,
Joka juoksi iltataivaan ylitse.
Näen ensimmäisten varjojen huojuvan,
Kunnes myös puna kuolee.
Pimeys kiertää ohimon ympärillä,
Yrittää saada viimeisen henkäykseni.
Näen ensimmäisten varjojen huojuvan,
Kunnes myös puna kuolee.
Pimeys pyyhkäisee ohimoni ylitse,
Yrittää saada viimeisen henkäykseni.