Aamulla varhain kun aurinko nousi,
kun minä unestani heräsin,
sydämeni oli niin surusta raskas,
miksi sä kultani hyljäsit mun?
Enkä ma tahtonut uskoa lainkaan
noihin silmiisi sinisiin,
mutta kun tie oli ollut niin pitkä
monista murheista lupauksiin.
Yö oli kaunis ja äänesi hellä,
kaiken nähdä sain uudestaan.
Riemuiten annoin mä sieluni sulle,
miksi sitä et huolinutkaan?
Miksi sä hyljäsit toisen tähden,
miksi mun uneni loppua sai?
Sydämeni on nyt surusta raskas,
kun sinä kultani hyljäsit mun.