Kuka sanoa valamme saa
Loppuiäksi
Haaveiluttaa, kuinka uskottiinkaan
Tänä aamuna turhaan etsin
Minä silmiäsi
Löytääkseni valoon, hukkuu sankkaan
Sumuun nyt kaikki, et harmitaa
Särkee
Sitä turhaan halaa
Lemmen työn sotaa
Karvaan julmaa
Niin survovaa
Särkee
Kuin vaasin kristallin
Pintaan metallin
Lopputällin
Antaa villin
Tämän pahanko se vaatikin
Mitähän tekisi?
Pois vai jakoonko se laitetaan?
Myöhään tai varhain, voiko koskaan
Pyörähtää takaisin?
Jokin on muuttunut kun saattaa
Kokea enää, et harmittaa
Särkee
Sitä turhaan halaa
Lemmen työn sotaa
Karvaan julmaa
Niin survovaa
Särkee
Kuin vaasin kristallin
Pintaan metallin
Lopputällin
Antaa villin
Särkee särkee särkee