Muhoksen mimmiä aina muistellessa syömmeni väräjää
mä vieläkin muistan sen sekajunavaunun, kuinka se täräjää
korttia lyötiin me joukolla ja Mimmi se nauroi vaan
kun viidellä miehellä joskus oli ässä yhtäaikaa kourassaan
Oli hitsari-Heikki ja rappari-Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri-Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
ja pelin aina hävisi se köyhä jarrumies
Pyörät ne lauloivat kolikoliklonksis vaihteista vaihteisiin
kun aamulla aikaisin Muhoksesta mentiin työhömme Iinattiin
Mimmi ei jäänytkään Iinattiin, hän Ouluhun matkusti
Huus: ”illalla jälleen me rehvataan taas, ja voikaahan paksusti.”
Oli hitsari-Heikki ja rappari-Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri-Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
Mut Ouluun asti reissasi myös köyhä jarrumies.
Muhoksen mimmiä silloin katsellessa huilata silmä sai
Ja työmaalla varmasti mietti joka iikka, kun tulee lauantai
simpsetit päälle ja sortuukit, niin juttu jo suttaantuu
ja joskus se mimmikin vaihtehen vuoksi vihdoinkin vastaa ”juu”
Oli hitsari-Heikki ja rappari-Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri-Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
Mut suunsa piti kiinni vain se köyhä jarrumies
Niin meni helteinen supisuviaika, syksy jo saapui kai
kun rakkaus Mimmiin niin suuri sekä vahva hirveän haavan sai
Mimmi kun joukkomme kutsuikin jo kihlajaiskesteihin
Voi murhetta tuskaa, mut uhmallapa mentiin sinne me sittenkin
Oli hitsari-Heikki ja rappari-Ranssu, muurari-Martsu ja insinööri-Immu
ja kyllähän Mimmi ties, että hehkui lemmen lies
Mut sulhasena myhäili se köyhä jarrumies