Mä mistä laulun aiheet saan
niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan
kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllin monta.
Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks Luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun.
Sen aiheen antaa pakkanen
Ja polte auringon.
Sen kertoilla voi helle sekä halla.
Se tuiketta on tähtien
ja kuohu aallokon.
Sen maantie laulaa jalkojeni alla.
Se on tuimassa tuiskussa tunturin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohde hopeinen
tai laine vallaton.
Niin paljon on aihetta lauluun.
On laulu katse rakkaimman
ja herkkä ystävyys.
Se suudelma kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan
ja aitan hämäryys,
ja se, mi usein kerrottu on kuulle.
Se on laulu, kun rakkaus valloittaa.
Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan,
mut surullisen syys.
Niin paljon on aihetta lauluun.
On laulun aihe köyhyyskin
ja riemu rikkaitten.
Ja murhe, mikä polttanut on rintaa.
Luo laulun ilo räiskyvin
tai jälki kyynelten.
Sen myöskin, mikä onnemme on hintaa.
Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen,
lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen.
Niin paljon on aihetta lauluun.