Huojuvat Puut

kertosäe:

Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu,

laimentuu, taipuu ku puu.

(2x) 

Äänet kaupungin tarraa leipäläpiin. Anna puiden puhua läpi, sanoa sanasi.

Ku viime päivinä tuntunu siltä, et mies menee viemään roskii, eikä tuu takasi.

Heikko sydän vie omistamisen haluu, se murhanhimoon ja siitä ei oo paluu.

Anna sun jalkojen jämäräksi juurtuu. Vaik iskis myrsky niin mikään ei tuu muuttuu.

Matskuist vapautu aikaa kuluttaa. Saa lafkan miehet sitä rahatuppoo tuputtaan.

Vinoudest viel elähtelee, aistin sen. Ku viisarit viiksien, tanssien värähtelee.

Enää spontaanisti luonnonlaki, miks siis silittää seteleitä tai kumartas latii?

Pyöritän päätä, suljen suun. Hymyilen kotiin naisen luo taas tuun. 

kertosäe 

Sanoja sydämes, tuli tulisena riimit. Ja puut taipuu ku nää norsut nojaa niihin

Iisisti paikallaa veli pysy nyt täs. Me ei voida olla 'ien aina kehittymäs

Ku pölyhiukkasten seassa kosmisessa aallossa

Jees, mies ei pysty henkeensä pelastaan kaaokses'

Se seuraa jeejee Jeesus Kristus. Täydes iskus, paatokses. Sua auttaa ain' vuorovaikutuksen lait

Mielenrauhan läsnäolon voimalla hän sai. Polla niin jääs, pysähty pyynti siin', ku kaikki syyllisii me ollaan täs

Saa virtasi vierojen, jokast pylväiden pykälään. Me sementistä selkärangat länkkäreille kyhätään

Ku kauniin' päivänä kaikki oravanpyörät lykähtää. Niin kaipaa silmät laittaa yksinään yläpää

Ei tapa totuuden, lepää tääl kynällä. Manchurian jalopuita vaan huojumassa kylällä

Alla jumis juuris o stetsoni syvällä. Stetoskoopil' kuuntele pumppaavaa sydäntä - se soi.

kertosäe 

Aion rakastaa ja tulla rakastetuksi, nousta vaikka muut sanoo lopun aluksi

Inhimillisyyt' ne väittää kadotetuksi, ja ne liian kaukaa kai sitä tutki

Raha se vaa nousee, ilma haihtuu savuksi. Ympärillä väännetään totuus saduksi

No muokataan mukavaks vanuks se alkaa, mä hukuin sun työkaluks 

Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu,

laimentuu taipuu ku puu.

(3x)