Otan sata askelta ja sata kertaa tutkin omat taskut
Jokainen poispäin vievä askel lisää tuo tännepäin
Kadut, jotka puretaan ja ihmiset, jotka kohdataan
Ottavat mukaansa, minä heittäydyn ja tarraudun
Aseman etupihaa reunustavaa puistotietä kulkien
Sitten uusia bulevardille antavia katuja pitkin
Siinä on oikotie, kuljen jalkakäytävän vieressä
Sovittua tapaamispaikkaa ei missään
Kuljen suoraan eteenpäin, suoraan eteeni
Minne niin? Tiedetään, no jaa
Ikuisesti liikkeen mukana
Katoaa jonnekin ohikulkijat
Kadunkantamattomiin minä suistun
Pimeän tultua kun kaikki muut nukkuvat
Vieraalle ihmiselle kun kello lyö kaksitoista yöllä
En ole enää kukaan
Kadunkantamattomiin minä kiepun
Kaikuvien askelteni pitkäkestoinen kopina
Vaimenee tarkoituksetta kun kello lyö kaksitoista yöllä
En ole enää kukaan
Lopettaneiden kauppojen eteen vedetyt rautaiset verhot
Neonvaloin kirkastuu logo, jonka väri roikkuu
Katulyhdyillä vähän kadonnutta valoa
Paljaan kaupungin oma maailma
Ensimmäiset ohikulkijat, ensimmäiset voisarvet valmistuvat
Pukunsa silittämään valmis käyttämätön päivä
Pari asukasta, pari lintua vartin yli viisi
Ensimmäinen lähtevä metro
Kuljen suoraan eteenpäin, suoraan eteeni
Minne niin? Tiedetään, no jaa
Ikuisesti liikkeen mukana
Katoaa jonnekin ohikulkijat
Kadunkantamattomiin minä suistun
Pimeän tultua kun kaikki muut nukkuvat
Vieraalle ihmiselle kun kello lyö kaksitoista yöllä
En ole enää kukaan
Kadunkantamattomiin minä kiepun
Kaikuvien askelteni pitkäkestoinen kopina
Vieraalle ihmiselle kun kello lyö kaksitoista yöllä
En ole enää kukaan
Kadunkantamattomiin minä suistun
Pimeän tultua kun kaikki muut nukkuvat
Vieraalle ihmiselle kun kello lyö kaksitoista yöllä
En ole enää kukaan