Vaeltajalla ei ole paikkaa, minne mennä, kun hän on lopulta tullut perille.
Kuu värjää varjot sinisiksi ja hän jää ulos yksin.
Kaukaa yksinäisestä talosta siintää lämpöä ulos yöhön.
Nälkä tuntuu vaeltajan kylmettyneessä ruumissa, joka on elänyt ilmalla ja vedellä.
Se sattuu, mutta mene silti. Voit aina kääntyä takaisin.
Se sattuu, mutta mene silti, olet täällä ja tulit tänne vaeltajana.
Kello soi yksinäiselle sielulle. Se on lainannut äänen kuolemalta.
Haluaako se pahaa, haluaako se hyvää, kun se arvioi kohtaloamme.
Lopeta miettiminen, se on vaikeaa joka tapauksessa, saat ottaa päivän kerrallaan.
Vaeltajalla ei ole paikkaa minne mennä, jos hän kulkee viimeiseen lyöntiin asti.
Se sattuu, mutta mene silti. Voit aina kääntyä takaisin.
Se sattuu, mutta mene silti, olet täällä ja tulit tänne vaeltajana.
Se sattuu, mutta mene silti. Voit aina kääntyä takaisin.
Se sattuu, mutta mene silti, olet täällä ja tulit tänne vaeltajana.