[Intro]
Kaikki hyvin, kaikki hyvin. Mä handlaan tän silti.
[1. säkeistö]
Joskus tuntuu että pitäisi lopettaa, hyvin saatankin
Miksi mä taistelen, miksi vielä kirjoitan
Arkielämä on joskus jo tarpeeks vaikeeta
Joskus tekis mieli hyppää lavalle ja tappaa MC:eitä
Ja näyttää näille ihmisille mitkä skillsit mulla on
Mut oon silti valkoinen, joskus mä vihaan elämää
Jokin on pielessä, lyön jarrut pohjaan
Mul on ramppikuume, aivot lyö tyhjää
Da-duh-duh-da-da, tää ei oo mun syytää
Nää silmät mua tuijottaa, sisälmyksiä kramppaa
Ja mä meen tukkoon, mä meen täysin lukkoon
Mä en vain pysty tähän, kaikki miehisyyteni on
revitty pois, ihan kuin joku mut putsannu ois
Pakko nousta pois tästä bussista, sitten jätän tän skenen
Paskat tästä, yo, mä lähen saatana kotiin
Maailma painaa hartioilla, kun juoksen takaisin 8 Mile Roadille
[Koukku]
Mun on oltava mies, keksin uuden plänin
Mun on aika nousta ylös ja matkustaa uusilla huudeilla
Mun on aika ottaa asiat omiin käsiin
Kun pääsen yli näiden raiteiden, en koskaan katso takaisin
(8 Mile Road) Ja mä oon poissa, tiiän tarkkaan minne meen
Anteeks, mutsi, mä oon aikuinen, omat valinnat nyt teen
En aio seuraa toisten jalanjälkii, vaan omani tallaan
Tää on ainoa tapa paeta 8 Mile Road jonka tiedän
[2. säkeistö]
Kävelen pitkin tätä junarataa, yritän saada takaisin
sen kipinän ennen kun palaan samalle tehtaalle
saman paskan pariin, samoissa housuissa
jahtaan räppii, pakko liikkuu äkkii
Pakko keksii uusi pläni, mutsilla on uusi kundi
Voi pikkusysterii, se ei tajuu
Istuu telkkarin edessä, piiloutuu värityskirjan taa
Värittää vain kunnes vahaliitu on tylppä
Värittää isoveljee, mutsia ja faijaa
Kuka pystyy sanomaan mitä pohtii tuo pikkuinen pää
Kunpa pystyisinkin korvaamaan isän jota emme nää
Mut mä jouksen vain karkuun sitä mitä eniten haluun
Joskus menetän malttini kun en ole vielä räjähtänyt
Oon aikuinen mut pallit ei oo vieläkään laskeutunu
Ei tarvii kerrata samoja virheitä, mul ei oo virtaa
Paineet on vain liian kovat, yritän tehdä oikein
Ja mä yritän, istun yksin ja itken
Mä en valehtele, ei mee ohi hetkekään,
etten rukoilisi, jumala kuuletsä mua
Älä anna mun jumiutua keikkaduuneihin
Yo, toivottavasti kuulet mua kaveri, missä ikinä ootkin
Yo, kuuletsä, mä otan huomenna tästä perävaunusta hatkat
Kerro mutsille, että rakastan, systerille anna hyvästiksi suukko
Kerro kun tarvitset mua, en ole koskaan liian kaukana
Mut yo mun on päästävä maailmalle, en tiedä muusta
Ja mä palaan takaisin hakemaan sua, heti kun mä breikkaan
Vannon kaiken omaisuuteni nimeen, tästä voitin vielä leikkaan
Ja mä palaan takaisin töihin, tuolle 8 Mile Roadille
[Koukku]
Mun on oltava mies, keksin uuden plänin
Mun on aika nousta ylös ja matkustaa uusilla huudeilla
Mun on aika ottaa asiat omiin käsiin
Kun pääsen yli näiden raiteiden, en koskaan katso takaisin
(8 Mile Road) Ja mä oon poissa, tiiän tarkkaan minne meen
Anteeks, mutsi, mä oon aikuinen, omat valinnat nyt teen
En aio seuraa toisten jalanjälkii, vaan omani tallaan
Tää on ainoa tapa paeta 8 Mile Road jonka tiedän
[3. säkeistö]
Sun pitää elää tätä elämää jotta tajuaisit, sä et ymmärtäisi
pitäis nähdä, mistä tässä on kyse, miksei ne oo lahjakkaimat
jotka kävelee Detroitin kaupungin laitamilla
Se on erilaista, se on tietty merkitys, aitouden
sertifikaatti, et koskaan ymmärtäisi
Mutta mulle se on kaikki kaikessa, se on uskottavuuteni
Et ole ikinä nähnyt, kuullut tai haistanut oikeaa MC:tä
joka olisi uskomaton, eli kanssani samalla korokkeella
Mut mulla ei oo siltikään sopimusta, elän vaikeita aikoja
Istun verandalla friedien kaa ja syljen tyhmiä riimejä
Meen töihin ja tarjoilen lounasaikaan MC:ille
mutta kun on tositoimien paikka, vitsini katoavat
Kenelle mun pitää näyttää, räväyttää mun flowta
minne mun pitää mennä, ketä mun täytyy tuntea
vai olenko tosiaan vain yksi rapu toisten joukossa
koska mulla ei oo onnee tän pikku Rabbitin kanssa, paskat tästä
Ehkä tarvitsen uuden poistoventiilin, alan epäillä itseäni
olen vainoharhainen siitä, kenen seurassa liikun
näytän pummilta, mun vaatteet ei oo muodissa
yritän kasata Pelastusarmeijasta ulkoasun
Ja tällä tiellä on kylmä vaeltaa
tuntuu siltä kuin olisin jumissa taistelutilassa
Muurini ovat niin korkealla, mutta en halua
keltään sääliä, tää kaupunki ei oo hauska
Ei oo aurinkoo ja on niin pimeää,
välillä tuntuu että friendini kiskovat mua
palasiksi joka raajasta
Tää tunne on niin paha, että tekisi mieli häipyä nahoistani
joskus tuntuu kuin olisin robotti, joskus en vain tiedä
mitä mä teen, mä räjähdän, pääni on kuin uuni
mä kiehun yli, pannu kuumenee
Välillä suuni vuotaa yli perseestä jota en saa
Mutta olen oppinut, että on aika tehdä U-käännös
Yo, tarvitaan vain yksi kerta
En kaadu seuraavalla kerralla, kun tapaan uuden tytön
en voi enää esittää tyhmää tai olla epäkypsä
mulla on kaikki ainesosat, tarvitaan vain rohkeutta
Mula on jo biitti, tarvitsen enää vain sanat
mulla on himo, yhtäkkiä se muuttuu lataukseksi
Yhäkkiä uusi energia on ilmestynyt
on aika näyttää näille vapaan maailman johtajille 313
en pelkää enää, olen vapaa kuin lintu
käännyn ja astun yli keskijalkakiven,
suuntaan huudiin ja näet vain usvaa 8 Mile Roadilta
[Koukku]
Mun on oltava mies, keksin uuden plänin
Mun on aika nousta ylös ja matkustaa uusilla huudeilla
Mun on aika ottaa asiat omiin käsiin
Kun pääsen yli näiden raiteiden, en koskaan katso takaisin
(8 Mile Road) Ja mä oon poissa, tiiän tarkkaan minne meen
Anteeks, mutsi, mä oon aikuinen, omat valinnat nyt teen
En aio seuraa toisten jalanjälkii, vaan omani tallaan
Tää on ainoa tapa paeta 8 Mile Road jonka tiedän