Taulu

Mun toiveena on tehdä yksi laulu

ja tehdä siitä kaunis ku taulu

muistaen jaksot jolloin ei syntyny mitään

ny mielessä kasvot liekeis niin ikään

mietin miten maalata ääni

puuvillasilla vedoilla hennon hiljasil

hahmotella paperille kaunokirjaimil

kertosäe ja melodia, jota hyräilen iltasin

tahtilepo, kaikki kohalla

aamuauringos hiukset leväten olalla

vaaleina juoksevat välistä sormieni

kuin miljoona loputonta kultaista Tonavaa

sori et joudut nois kielikuvis roikkuu

ne hoippuu vierelläsi, ei tuu toistuu

kun taulu on valmis ni runoilija poistuu

jos sä oot mun kaa niiku loppusointu

jos mä joskus voisin

maalaa taulun

sinut siihen maalaisin

jos mä joskus voisin

tehdä laulun

sinusta se kertoisi

jos mä saan ja mähän saan tehdä taulun

mä teen siitä kauniin ku laulun

maalaan päivät pimeel ja valosal

vuosikaudet mun salaisessa ladossa

mielikuvia pojat maalaa ikkunaan

säteilevän ikonin, muotokuvan

kankaalle maalaan pienet huulet

maailmalle hymyilen mä punaviinin punast

istut kesämekos kukkahelmases

iiriksen upottaa auringonkeltaset

maapallo voimasi armosta

vilpittömyydelle hiukan valkosta

taivaan täydelt sun suruille sinistä

mustaa reunoille tasapainon nimissä

paletti käsis kasetti pilvissä

kaikki värit ja silmissä maailma

jos mä joskus voisin

maalaa taulun

sinut siihen maalaisin

jos mä joskus voisin

tehdä laulun

sinusta se kertoisi

sormet maalis pitkin poikin

ateljeessa mä kuljeksin

heinäkuun seittemän skeittilauta

mä piirrän norsulle trumpetin

sormet maalis pitkin poikin

ateljeessa mä kuljeksin

heinäkuun seittemän skeittilauta

mä piirrän sulle trumpetin

jos mä joskus voisin

maalaa taulun

sinut siihen maalaisin

jos mä joskus voisin

tehdä laulun

sinusta se kertoisi