Vuotena kolmekymmentä-yhdeksän
Kokoa tänne kaikki vapaaehtoiset
Päivinä kun maita oli vähiä
Tänne laiva seilasi siniseen ja aamuun aurinkoiseen
Suloisin näkymä koskaan nähty
Ja yö päivää seurasi
Ja tarinankertojat sanoo
Että sisällä tulos rohkeiden sielujen
Monelle päivä yksinäinen
Seilaillen yli vaaleiden merien
(Ei koskaan takaisin katsoen, ei koskaan peläten, ei koskaan itkien)
(Etkö kuule minun kutsua?)
Taikka olet monen vuoden päässä
(Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)
Kirjaimesi hiekkaan kirjoita
Sinä päivänä aion kätesi ottaa
Maassa jonka meidän lapsenlapset tiesivät
Vuotena kolmekymmentä-yhdeksän
Tuli laiva sienestä
Vapaaehtoiset sinä päivänä tulivat kotiin
Ja he hyviä uutisia tuovat
Maailmasta uudesti syntyneestä
Taikka heidän sydämensä niin raskaasti painaa
Maailmalle joka on vanha ja harmaa
Pikku kulta me lähdemme
Mutta rakkaani tämä ei voi olla
Oh, on mennyt niin monia vuosia
Taikka olen vain vuotta vanhempi
Äitisi silmät sinun silmistä minulle itkee
(Etkö kuule minun kutsua?
Taikka olet monen vuoden päässä
Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)
Kirjaimesi hiekkaan kirjoita
Sinä päivänä aion kätesi ottaa
Maassa jonka meidän lapsenlapset tiesivät
(Etkö kuule minun kutsua?
Taikka olet monen vuoden päässä
Etkö kuule minun sinua kutsuvan?)
Kaikki kirjaimesi hiekassa
Eivät voi parantaa minua kätesi lailla
Tulevalle elämälleni minua sääli