Huone, ikkuna
Pedattu sänky, peili
Josta pystyy yhä näkemään heijastuksesi
Muisto, joka on nyt kuin
Piano ilman ääntä
Se soi yhä mutta en pysty enää kuulemaan sen säveliä
Ja yht'äkkiä hiljaisuudessa ajatukseni
Lentävät kohti tuota kuvaa
Kylmät käteni ja hiukseni,
Mustat, pitkät, olkapäille asti
Huulet, vähän kämpelösti kuiskaavat
'Älä katso minua, älä lopeta'
Iho vasten ihoa, sinun hymysi
Sanoja ei tarvita
Muistan yhä sen tunteen
Kun aurinko laski
Ja huoneessa oli 200 säveltä
Jokaisessa elämässä on aina
kohtalo, jonka kohdata
Koskettaa kevyesti vain hetken ajan
Ja ehkä se on totta, se mitä kannat sisälläsi
Se on aina se, mitä
Minulla ei ole koskaan ollut vierelläni
Ja niinpä yritän piilottaa jäljet
Kaukaisesta muistosta
Kylmät käteni ja hiukseni,
Mustat, pitkät, olkapäille asti
Huulet, vähän kämpelösti kuiskaavat
'Voit katsoa minua nyt, älä lopeta'
Iho vasten ihoa, sinun hymysi
Sanoja ei tarvita
Muistan yhä sen tunteen
Kun aurinko laski
Ja huoneessa oli 200 säveltä
Kylmät käteni ja hiukseni,
Mustat, pitkät, olkapäille asti
Huulet, vähän kämpelösti kuiskaavat
'Voit koskettaa minua, älä lopeta'
Iho vasten ihoa, sinun hymysi
Sanoja ei tarvita
Muistan yhä sen tunteen
Kun aurinko laski
Ja huoneessa oli 200 säveltä
Ja näin elämä menee ja sen kulku
Tasapainossa katumuksen ja pahoittelujen välissä
Ja jäämme parantelemaan sydämiemme palasia
Me olemme veri, joka virtaa ja josta syntyy rakkaus
Mennyt on mennyttä ja eikä sille voi mitään enää
Sen voi menettää tai sitä voi etsiä
Näin tyhjinä öinä
Ja huoneessa, jossa soi 200 säveltä