Eldankajärven jää

Eldankajärven jää

on taakse jäänyttä elämää.

On siellä nyt fossit ja sassit

puomit ja passit juu.

Korsussa kamina,

siellä pelataan nakkia ja raminaa,

on meillä Firtzit ja Maxit

ja Petropamaxit juu.

On täällä tallattu, on maata vallattu.

On täällä kuokittu, ja täitä noukittu.

On sota tuimaa,

ei Juno päätä huimaa.

Pum, pum, pum, patteri paukkuu

ja korohorot haukkuu, juu.

Läskiä lotinaa

ja peurampa pyllyä ihanaa

on römpsässä käristetty, kiristetty,

vattahan varistettu juu.

Ei hevosille heiniä,

vaan syövät ne tallissa seiniä,

on toisilla suolissa santaa

eikä tule lantaa, juu.

On täällä nopsittu, on täällä tapsittu,

laukaistu miinoja ja annosviinoja.

On eukkoa ikävä, kun syö sitä

vitamiinipilleriä,

mutta se kotiloma tyssää,

kun paperit ryskää, juu.

Kis-kis-kukkulat,

on siellä munat sekä makkarat,

mutta se muna kun se meni,

niin makkara jäi vain, juu.

Röhössä on Tiltun tie,

se kurasena murasena Uhtualle vie,

on täällä Bieloje-, Tshirna-

ja Tschorneja-ozerot, juu.

Varjossa honkien on lottakanttiini,

sumppia keittävi,

siell' lotta Lunkreeni.

Voi pojat saamari,

nyt tuokaa naamarini,

on tänne riukuja prykätty,

on liukuja lykätty, juu.