En kuulu tähän maailmaan
Sitä se on
Jokin erottaa minut muista ihmisistä
Mihin tahansa käännynkin
Jokin estää minua pakenemasta
Siihen meni kolmetoista uimarantaa, että löysin tyhjän
Mutta lopulta se on yksin minun
Kera kypsien persikoiden
Olen valmis kuvattavaksi
Miltei milloin vain
Mutta tulen yhä yksinäiseksi
Ja, kulta, vain silloin
Annan itseni rentoutua
Voinko päästää irti?
Ja antaa muistosi tanssahdella
Mieleni tanssiaissalissa
Osavaltion rajan tuolla puolen
Sinun rakastamisesi sattuu
Mutta rakastan sinua yhä
Minä vain tunnen niin
Ja valehtelisin
Jos piilottelisin
Sitä tosiasiaa, etten jaksa
Ja että toivoisin kuollakseni
Jotakin aitoa
Ja että toivoisin kuollakseni jotakin aitoa
Siihen meni kolmetoista uimarantaa, että löysin tyhjän
Mutta lopulta minulla menee hyvin
Ventura jää taakse
Linssien paljous
Valkoisessa auringonkajossa
Mutta voit vielä löytää minut
Jos pyydät kauniisti
Mäntypuiden alta
Päivänkakkaroiden keskeltä
Sumuisin mielin
Mieleni tanssiaissalissa
Rajan tuolla puolen
Sinun rakastamisesi sattuu
Mutta rakastan sinua yhä
Minä vain tunnen niin
Ja valehtelisin
Jos piilottelisin
Sitä tosiasiaa, etten jaksa
Ja että toivoisin kuollakseni jotakin aitoa
Että toivoisin kuollakseni jotakin aitoa
Sinun rakastamisesi sattuu
Mutta rakastan sinua yhä
Minä vain tunnen niin
Ja valehtelisin
Jos piilottelisin
Sitä tosiasiaa, että jaksan jatkaa
Sitä tosiasiaa, että jaksan jatkaa