Kuihtuu kesäinen maa,
syystuuli metsän puita taivuttaa.
Kauas lentää linnut jo saa,
vain tuuli esiin käy, se vaikertaa.
Vaipuu aika unien taa,
ja sateen kellot soittaa kuolemaa.
Aika uinuu, on pimeää,
nuo harmaat pilvet mielen väsyttää.
En voisi tätä muuten kestääkään,
mut tiedän että sinut jälleen nään.
Kun päivä loistaa,
pois talven vie,
niin on, meillä kevääseen tie.
Kun viestin kesästä tuon,
taas puiden puhkeavat, lehdet nuo.
Aika virtaa, niin nopeaan,
sua lähden ulos vastaan kulkemaan.
En voisi tätä muuten kestääkkään,
mut tiedän että sinut jälleen nään.
Kun päivä loistaa,
pois talven vie,
niin on, meillä kevääseen tie,
niin on, meillä kevääseen tie,
niin on, meillä kevääseen tie...