Lähtökatu 27-200:lla näin
Jälleen entiset murheeni
Särkyi nykyiset ilonaiheeni
Aina vain samat teot
Aina vain sama lapsi,
Joka tuohoaa kaiken, pelätessään itseään jättiläiseksi
Minäpä kuljen huomiseen,
Kun tiedän, ettei mikään kulje
Yhtä pitkälle kuin tämänhetkiset lempeni
Minäpä tiedän hyvin huomisen
Sujuvan kenties huonommin,
Mutta joudun vain miettimään mennyttä
Tiedäthän sinä sen, jonka rakensimme
Itsellemme naurujen ja riemujen voimalla
Sen, jossa annoimme itsellemme luvan asua
Tiedäthän sinä sen, johon usein osuimme
Sormenpäillä
Sen, joka suureni sinun ja minun välillä
Lähtökatu 27-200:lla särjin
Sinun lapsekkaan sydämesi,
Joka halusi jättiläiseksi
Aina vain samat teot
Ei enää koskaan sama pari
Mahdatko antaa anteeksi lapsekkaat kömmähdykseni?
Mahdatko antaa anteeksi lapsekkaat kömmähdykseni?
Mahdatko antaa anteeksi lapsekkaat kömmähdykseni?