Nei giardini che nessuno sa [Finnish translation]

Tunne tämä karkea iho.

Suuri kylmyys sielussa

jopa kyyneleen on vaikeaa tippua alas.

Liian monta odotusta kulman takana

iloja, jotka eivät kuulu sinulle.

Tämä sovittamaton aika pelaa sinua vastaan.

Näin se siis loppuu

ikkunoihin nauliintuneina me

melankoliset katselijat

mahdottoman onnen.

Niin monta siirrettyä matkaa ja, kyllä

matkalaukut ovat olleet tyhjiä ikuisuuden.

Kipu, josta et tiedä, mitä se on

vain se ei koskaan hylkää

oi, ei koskaan.

Se pahoinvointi on pakopaikka

kasvussasi on liian paljon kiirettä

ihmeitä ei enää tapahdu

ei enää nykyään.

Älä kiinnitä huomiota noihin nukkeihin

älä koske noihin pillereihin.

Tuolla nunnalla on hyvä luonne

hän tietää, mitä tehdä sielujen kanssa.

Antaisin sinulle silmäni nähdäksesi sen, mitä et näe.

Energian, ilon saadakseni sinut vielä hymyilemään.

Sanoakseni kyllä, aina kyllä, ja yrittääkseni saada sinut lentämään

minne haluatkaan, minkä tiedätkään, ilman tuota sydämesi taakkaa.

Peittääkseni pilvet ja sen talven, joka tekee sinulle pahaa.

Parantaakseni haavasi ja sitten antaakseni hampaita syödäksesi.

Ja sitten nähdäkseni sinun nauravan ja uudelleen juoksevan.

Unohda ne, jotka unohtivat

hajamielisesti erään kukan, erään sunnuntain.

Ja sitten hiljaisuus, ja sitten hiljaisuus.

Hiljaisuus.

Puutarhoissa, joita kukaan ei tiedä

hyödyttömyys hengittää.

On kunnioitusta, suurta puhtautta.

Se on melkein hulluutta.

Et tiedäkään, kuinka mukavaa on pidellä sinua

löytää sinut täältä ja puolustaa sinua

ja pukea ja kammata sinut, kyllä.

Ja kuiskata sinulle: "älä luovuta".

Puutarhoissa, joita kukaan ei tiedä

kuinka monta elämää tänne vetäytyykään

vain vaivaisia, vähäverisiä.

Emme ole mitään ilman unelmia.

Kannettele heitä, auta heitä, pyydän, älä anna heidän pudota.

Laihoja, heikkoja, älä kiellä heiltä rakkauttasi.

Tähtiä, jotka nyt ovat vaiti, mutta antavat merkityksen tuolle taivaalle.

Ihmiset eivät loista, jos he eivät ole tähtiä kuten he.

Kädet, jotka nyt tärisevät tuulen puhaltaessa kovempaa

Älä anna heidän, älä nyt, löytää kuolemaa.

Olemme kyvyttömiä olemalla joskus antamatta vaikka omistaisimmekin.

Unohda, ne jotka unohtivat

hajamielisesti erään kukan, erään sunnuntain.

Ja sitten hiljaisuus, ja sitten hiljaisuus.

Hiljaisuus.