On unelmia, lupauksia, harhoja, jotka yhtenään palaavat
Kuvia ja huulia, kasvoja, emme ole tehty puusta
Kaikki ne kirjeetkin, jotka jää kesken kirjoittamatta
Elokuvat ja kirjatkin, runot, jotka eivät kerro muusta
Ja ne silmät, katseet, hymyt, joihin vain kerran kohtaa
Aika, joka nyt kulkee; kaikki ne sanat, jotka jää sanomatta
Mitä sillä tekee
Sillä rakkaudella, joka meissä on
Kelle sen antaa
Kaikki ne haaveet, jotka meitä ravistaa
Jos se ei ole ketään varten
Kelle sen tunnustaa
Mitä sillä tekee
Tuolla musiikilla, jota kaikkialla soitetaan
Kelle tuo soi
Kehomme, joka lyö ja
Kelle sen antaa
Kelle sen tunnustaa?
On taivaita, on iltoja, tähtiä, jotka antavat toivoa
Aamuja, on ruusuja, on mustan peittämiä mustelmia
Tarinanalkuna
Haluan meren, auringon, valokuvia ihmeeksemme
Haluan itkeä turhanpäiten, kaivata
Odottaa ja juosta
Antaa pohtimatta
Mitä sillä tekee
Sillä rakkaudella, joka meissä on
Kelle sen antaa
Ne vihoittelut ja tabut
Jos se ei ole ketään varten
Kelle sen tunnustaa
Mitä sillä tekee
Tämä elämä, jota eletään kumminkin
Kelle tämän antaa
Miksi taistella viimeiseen asti
Jos se ei ole ketään varten
Kelle sen tunnustaa?