Vanha mustalainen lyrics

Helmassa metsän

Mustalaisvanhus viettävi päivänsä

Köyhänä vaan

Soittonsa muinoin riemulla kuultu

Kaikilta jäänyt jo on unholaan

Taas kevät saapuu lintujen laulut

Kertoo kuin jällehen nuortuvi maa

Soittajan sielus' on tuska ja kaipuu

Vaimolleen silloin hän lausutuks' saa

Tänne mun viuluni tuokaa

Kevät mun rinnassa soi

Kaupunkiin tahdon ma käydä

Tänne en jäädä voi

Vielä mä tahtoisin koettaa

Tunteeni tulkita nuo

Soittoni kaikki on mulle

Yksin se rauhan suo

Kuolohonkin lohtua tuo

Metsästä vanhus astui tielle

Viulua kantaen kainalossaan

Heikko on jalka, horjuen astuu

Elpyvi tuoksusta kukkivan maan

Kaupunkiin vihdoin vaivoin hän ehtii

Rikkaitten linnat ne eessänsä on

Soittaja vanha ja kuuluisa muinoin

Joutuvi muistojen hurmiohon

Anteeksi herrani, suokaa

Kenties jo outo mä oon

Paljon mä soitellut täällä

Iltainne riemuks oon

Vielä mä tahtoisin koettaa

Tunteeni tulkita nuo

Soittoni kaikki on mulle

Yksin se rauhan suo

Kuolohonkin lohtua luo

Kaikki on vaiti

Yksi vain huutaa:

"Mustalaisukkoa tarvita ei!

Näättepä herrat, kun minä hänelle kyytiä näytän

Se lystiä, hei!"

Vanhuksen poies huoneesta heittää

Viittoen ilkkuen maantielle päin

Soittaja kuolleensa vaimonsa löytää

Yölle hän itkevi huolensa näin

Ihmisten julmuus on suuri

Hänet se kuolohon vei

Viulunsa ainaaks on vaiti

Konsaan se vaiu ei

Varjohon metsikön tuonne

Soittajan haudan he loi

Riemua soittonsa hälle

Elämän ilta soi

Riemua soi

Kuolonkin toi