Elegia lyrics

Haihtuvi nuoruus

niinkuin vierivä virta

Langat jo harmaat

lyö elon kultainen pirta

Turhaan, oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini

Häipyvät taakse

tahtoni ylpeät päivät

Henkeni hurmat

ammoin jo jälkehen jäivät

Notkosta nousin

Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo:

tuskaton tuokio pieni

Tiedän ma: rauha

mulle on mullassa suotu

Etsijän tielle

ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu,

myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova:

kauneuden voimaton kaipuu

Upposi mereen

unteni kukkivat kunnaat

Mies olen köyhä:

kalliit on laulujen lunnaat

Kaikkeni annoin,

hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat

mieleni murheella maksoin

Uupunut olen,

ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee

pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä,

joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä,

työn tulos tuntoni soima

Siis oli suotta

kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet,

poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin,

kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi,

kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto

taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel;

lohduta laulu ei lastaan

Hallatar haastaa,

soi sävel sortuvin siivin

Rotkoni rauhaan

kuin peto kuoleva hiivin