Milloin saan hyvää odottaa?
Väliin jääneet hyväilyt vaivaa
Ilman sinua janottaa
Kurkkuain kaipuu sun luo kuivaa
Niit toisiinsa aina vertaa
Tunne-elämän suolaa vanhaa
Ja imelää romantiikkaa
Nyt sitä riittää, nyt sitä saa
Toinen sokerii, toinen suolaa
Sorruitko toiseen hiljattain?
Sanot joskus jotain sä hiljaa
Voisit toistaa sen mulle vain
Taitaa samalla kumpikin maittaa
Niitä toisiinsa sekotetaan
Toisekseen luullaan saamatta oikeaa
Kumpaakin ruokaan otetaan
Samankaltaista jauhetta valkeaa
Toinen sokerii, toinen suolaa
Kumpaakin ruokaan laitetaan
Tulee mautonta lopulta vaan, kun
Kumpaakin ruokaan sotketaan
Ja lemmitään toistaan
Omistetaan
Tahdon yksin sut ottaa
Valitakaan en osaa
Vaikka sua rakastaa
Lempeä siihen piisaa
Voin sulle kaiken antaa
Osansa kaikki voittaa
Osaa en sua jakaa
Jos valkkaa, niin luovuttaa
Miksi toista janoat?
Silmät sulkienkin
Miksi toista janoat?
Mä kumpaakin ruokaan huolisin